Oon sanoinkuvaamattoman tyytyväinen tällä hetkellä, siihen varmaan vaikuttanu viikonlopun laivaristeily hyvässä seurassa ja tämän päiväinen kokovartalohieronta :3 Kuona-aineita lähti vitusti ja olo oli kyllä sen mukanen hieronnan jälkeen. Tää päivä täytyny ottaa rauhallisesti, ei saa rasittaa itteään kun 24 tuntia hieronnasta paikat toipuu vielä (--: Välillä sitä unohtaa kuinka tärkeää on ottaa itelleen sitä aikaa rentoutumiseen niin jaksaa taas perus arkea. Vihaan kiireen tunnetta, mutta tuntuu silti että se on päällä mulla jatkuvasti. On koulu, kämppä, perhe, kaverit ja kissat mistä pitäis huolehtii, ihmissuhteita joihin pitää panostaa koska mikään suhde ei toimi vaan itestään. Myöski oman tilan antaminen on tärkeää.
Eipä mulla nyte pahemmin oo valittamista mistään, hyvin pyyhkii. Shoppailtua on taas tullu ihan liikaa, oon tässä kuukaude sisää ostanut kahet uuet kengät, talvitakin ym vaatetta :P Ens rahoista pitäis tilata uus kissojen vessa netistä! Hajuystävällisempi ja vaivattomampi.
.jpg)
Pallerot ja iskun ihana sohva ;) <3
:3
Päiväkirjaa tuli kirjoteltuu paljo lapsena ja olen harrastanu myös kirjeenvaihtoa, eli kirjoittaminen ja ajatuste purkaminen on aina ollu mulle tärkeää. Ala-asteella tykkäsin aineenkirjoituksesta, muistan ku kerran kirjoitin jonkun hauskan aineen ja opettaja sit luki sen luokassa ääneen ja nauro vedet silmillä niinku muutkin. Yks ihminen sano et mun kirjoitustyyli on satumainen ja mukaansatempaava et huomaa oon kartoittanu sitä jo lapsesta asti. Kysyi että onko mulla suunnitelmissa tulevaisuudessa kirjottaa kirja ja sanoin että oon miettiny asiaa, katsotaan :)
Tiikerin lapsi tuli luettua ja avarsi kyllä tosi paljo mieltä. Vanhemmilla on suuri merkitys millainen lapsesta tulee ja mun mielestä jokaisen lapsen kuuluisi saada kasvaa ehjässä kodissa missä on äiti ja sekä isä. Ja jos ei pysty huolehtimaan edes itsestään, miten sitten pystyy huolehtimaan pienestä viattomasta ihmisestä? Niin kuin kirjakin sanoo, kun on kasvattanu/kesyttäny jonkun ihmisen, siirtäny osan tiedostaan ja taidostaan tälle, niin on vastuussa siitä ihmisestä. Eikä se vastuu ja huoli lopu siihen kun täyttää 18, ei ei. Vaikka ei asuttaisi enää saman katolla ei se vastuu ja huoli vaan yht`äkkiä lähde, vaikka jotkut niin sanovat että sitten ovat "vapaita" kun omat muksut tullu täysi-ikäisiksi, mutta ei se ihan niin mene ;) Vastuu on elinikäinen ja huoli toisesta loputon, omat tarpeet ovat aina pienemmät toisen tarpeisiin verrattuna. Henkilö kenet on kesyttänyt, voi olla oma lapsi, kummilapsi, ystävä, puolisokin jopa hih :--) Kirjassa Torey oli kesyttänyt oppilaansa. Mä olen kesyttäny nyt lähiaikana kissanpennun eli oon siitä vastuussa. Oli aikamoinen villi tiikeri meinaan ko se meille tuli! :3
Hyvät tiistai-illan jatkot, meikälänen menee suihkun kautta nukkumaan että on valmiina huomiseen ihanaan koulupäivään!
<3:llä Hensu
:3
Päiväkirjaa tuli kirjoteltuu paljo lapsena ja olen harrastanu myös kirjeenvaihtoa, eli kirjoittaminen ja ajatuste purkaminen on aina ollu mulle tärkeää. Ala-asteella tykkäsin aineenkirjoituksesta, muistan ku kerran kirjoitin jonkun hauskan aineen ja opettaja sit luki sen luokassa ääneen ja nauro vedet silmillä niinku muutkin. Yks ihminen sano et mun kirjoitustyyli on satumainen ja mukaansatempaava et huomaa oon kartoittanu sitä jo lapsesta asti. Kysyi että onko mulla suunnitelmissa tulevaisuudessa kirjottaa kirja ja sanoin että oon miettiny asiaa, katsotaan :)
Tiikerin lapsi tuli luettua ja avarsi kyllä tosi paljo mieltä. Vanhemmilla on suuri merkitys millainen lapsesta tulee ja mun mielestä jokaisen lapsen kuuluisi saada kasvaa ehjässä kodissa missä on äiti ja sekä isä. Ja jos ei pysty huolehtimaan edes itsestään, miten sitten pystyy huolehtimaan pienestä viattomasta ihmisestä? Niin kuin kirjakin sanoo, kun on kasvattanu/kesyttäny jonkun ihmisen, siirtäny osan tiedostaan ja taidostaan tälle, niin on vastuussa siitä ihmisestä. Eikä se vastuu ja huoli lopu siihen kun täyttää 18, ei ei. Vaikka ei asuttaisi enää saman katolla ei se vastuu ja huoli vaan yht`äkkiä lähde, vaikka jotkut niin sanovat että sitten ovat "vapaita" kun omat muksut tullu täysi-ikäisiksi, mutta ei se ihan niin mene ;) Vastuu on elinikäinen ja huoli toisesta loputon, omat tarpeet ovat aina pienemmät toisen tarpeisiin verrattuna. Henkilö kenet on kesyttänyt, voi olla oma lapsi, kummilapsi, ystävä, puolisokin jopa hih :--) Kirjassa Torey oli kesyttänyt oppilaansa. Mä olen kesyttäny nyt lähiaikana kissanpennun eli oon siitä vastuussa. Oli aikamoinen villi tiikeri meinaan ko se meille tuli! :3
Hyvät tiistai-illan jatkot, meikälänen menee suihkun kautta nukkumaan että on valmiina huomiseen ihanaan koulupäivään!
<3:llä Hensu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi kiitos!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.