On vain yksi suunta ja se on ylös!

Heipsan.

Nyt ollaan sitten valmiita myyjiä! ;) Vuoden urakka ohitte. Viime kuus 25.2 meil oli viimeine päivä myyjän koulutukses. Tutkinto näytöt läpäisin 20.2 perjantain mu työharjottelupaikas. Vau! Myyjän koulutukse todistukset saatiin mutta viralliset ammattitutkinto paperit tulee postitse 2-3kk päästä. Niin mahtava fiilis :)) Paljo o ihmisiä joil ei ees yhtä ammattia ole, ettei sit ole vaa osannu päättää mikä sit ois se oma juttunen :0 Se ei aina oo niin helppoo suunnitel tulevaisuut. Ei oo sitä kristallipalloa ennustamas tulevaisuutee.

Nyt sitten vaa kohti uusia haasteita! Työhakemuksia lähetelty ja yhdessä haastattelussakin oltu. Mieli on aika toiveikas tulevaisuuden suhteen. 

Viiru neiti on jo oppinut maukumaan :33


Viime aikoina oon saanu kokea kuinka hektistä elämä todellisuudessa on. Yksiki pieni asia/virhe saattaa muuttaa kaiken. Loppupeleissä kaikki on vaan yhtä jossittelua, mitä olisi voinu tapahtua jos jokin asia olis ollu toisin. Vähän aika sitten mun kolme läheistä just selvis kolarista säikähdyksellä ;/ Oli suojelusenkelit mukana <3


Kuvia viime ajoilt

Aina ku matkaa Hesaan ni tuntuu ku menis täysin eri maahan ku siellä saa kaupatki ol pal pidempää auki :0 Asiakaspalveluki on paljon ilosempaa kuin täällä päin :D No en mä kyllä silti Helsinkii muuttas! Kaikki minu läheiset asuu kumminki satakunnas, muual mul ei o mitää :3

En oo ikinä ollu kovin suunnitelmallinen ihminen, oon enemmänkin hetkessä eläjä. Elän sen mukaan mikä tuntuu oikealta, sen kummempia miettimättä. Rakastan matkustelua, tottunu lapsesta asti matkustelee paljon. Olen pistäny paljon rahaa muun muassa juuri matkusteluun. Jokaisella ihmisellä on ne omat rahan käyttö kohteensa: oma talo, harrastukset, auto, alkoholi tai matkustelu :D Elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaa, ellei sitten ole oikeasti pohatta. On osattava hyvin paljon tinkiä asioista. Arvot on jokaisella erilaiset, mulle tärkeetä on et on oma kämpppä ja oma rauha, missä mä saan tehdä mitä haluun ja koska vaan. Jollekki saattaa riittää se oma huone vaan mutta toinen tarttee oman asunnon :) Siitä asti kun ekaan vuokra-asuntooni muutin, otin taloudellisen vastuun itelleni eli minä olen se joka maksaa vuokran, laskut ja muut, en sysää vastuuta minun vanhemmilleni enää. En kokenu että jo täysikäseks tulleena mun vanhemmilla olis enää ns. elatusvelvollisuutta musta että mulla olis oikeus kinua rahaa omiin tekemisiini. Vippaatko 60€ et pääsen baariin, vippaatko 100€ et pääsen ostaa uusia vaatteita, maksatko 340€:n vuokran mun kämpästä 3kk kesän aikana kun en saa kelasta mitään rahaa? 17-vuotiaana päätin ottaa opintolainan ja se oli kokonaan mun päätös ottaa taloudellinen vastuu elämästäni koko loppuelämäkseni. Oikeastaan se on yhteiskunta mikä nuoret pakottaa ottamaan lainaa, opiskelijoilla on pienet tuet asu sitten vanhempien luona tai omillaan. Ei ne tod riitä elämiseen. Ja ne vanhempien tulot vaikuttaa vieläkin 20-vuotiaaksi asti, jos on opiskelija, vaikka asuisikin eri osotteessa, en voi käsittää :0 En kadu opintolainan ottoa enkä sitä että halusin jo tosi nuorena ottaa ite vastuun raha asioistani. 

Uus tietokone tuli tilattua! Maanantaina saan noutaa valintatalosta :3 


Hyvää sunnuntai päivän jatkoa!